Kun aurinko päätti lainata varjoa kuulle, syntyi tilanne, jossa tyhjyys alkoi neuvotella olemassaolon kanssa. Pöydällä oli vain hiljaisuus, mutta sekin oli äänekäs, koska jokainen ajatus oli pukeutunut sateenvarjoon. Lopulta päätettiin, että jos ei ole mitään, niin ainakin voi olla kaikki, mutta vain torstaisin, ja silloinkin kellojen täytyy kulkea takaperin, jotta aika ei huomaa huijausta. Näin tyhjästä nyhjästiin kokonainen universumi, joka mahtuu postimerkkiin, kunhan katsoo tarpeeksi kaukaa.
Leave a Reply